Vertaistoiminnasta hyötyy osallistujiaan laajempi ryhmä
Vertaistuessa on kyse siitä, että samassa elämäntilanteessa tai samankaltaisia kokemuksia omaavat ihmiset tukevat toinen toisiaan jakamalla kokemuksiaan. Kutsumme vertaistukea muodolliseksi tai ohjatuksi silloin, kun se on suunnitelmallista, tavoitteellista, aikataulutettua ja vertaisohjaajan ohjaamaa. Kotoutumista edistävä vertaistuki tarjoaa tietoja, taitoja ja tukea uudessa maassa elämiseen. Tukea kaivataankin usein juuri toiselta samassa tilanteessa olevalta. Kotoutumisesta, Suomeen muuttamisesta ja täällä elämisestä liikkuu paljon tietoa ja jaettuja kokemuksia. Kutsumme tiedon ja kokemusten vapaata jakamista ja vertaisten kannustamista epämuodolliseksi vertaistueksi.
Suomen Pakolaisavun teettämä ja Kuntoutussäätiön toteuttama selvitys ”Täydentävää ja tarvittavaa epämuodollista vertaistukea kotoutumiseen: Epämuodollista vertaistukea koskeva selvitys” tuo meille lisää tietoa siitä epämuodollisesta tiedonvaihdosta, mitä kotoutumiseen liittyen tapahtuu.
Yhteinen kokemus maahan muutosta näyttäytyy omankielisyyttä tai yhteistä kulttuuritaustaa merkittävämpänä tekijänä, kun puhumme vertaisuudesta kotoutumisen kontekstissa. Vertaisten kuvaillaan todella ymmärtävän sen, miten vaikeita jotkin asiat Suomessa maahan muuttaneen näkökulmasta ovat. Toisaalta oma kokemus lisää halua tukea myös muita samassa tilanteessa olevia. Kotoutumisvaiheessa luottamus toiseen maahan muuttaneeseen on usein suurempi kuin paikallisiin ja kynnys kysyä neuvoa on matalampi.
Kotoutuminen sujuu nopeammin ja helpommin niillä henkilöillä, joilla on henkilökohtaisia suhteita ja niistä saatavaa epämuodollista vertaistukea. Kotoutujien parissa jaettu tieto, henkinen tuki ja kannustus esimerkiksi kielen oppimiseen voivat olla niitä tekijöitä, jotka saavat tulijan jäämään Suomeen. Selvityksen mukaan tuki vaikuttaa kotoutujien elämään positiivisesti, mutta myös negatiivisia vaikutuksia on olemassa. Maahan muuttanut saattaa eristäytyä omakielistensä pariin, jolloin sopeutuminen ympäröivään yhteiskuntaan hidastuu. Epämuodollinen vertaistuki riippuu aina sitä antavasta henkilöstä. Tukea antavan henkilön omat kiireet tai väsymys voivat jättää toisen kotoutujan lopulta ilman tukea. Erityisesti tilanteet, jolloin läheinen tai tuttava ei tue kotoutumista ja käyttää mahdollisesti valta-asemaansa väärin, ovat haitallisia kotoutujan kannalta. Ihmisten kesken liikkuu myös väärää tietoa, joka voi vaikeuttaa kotoutujan elämää suuresti. Lisäksi muiden negatiiviset kokemukset tai ennakkoluulot lisäävät epäluottamusta esimerkiksi lastensuojelun tai mielenterveyspalveluiden kaltaisia palveluita kohtaan.
Ohjattu vertaistuki vaikuttaa epämuodolliseen tiedonvaihtoon.
Ohjattu vertaistuki nähdään merkittävänä toimintana, jonka avulla voidaan perehtyä suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen palveluihin sekä hakeutua esimerkiksi opintojen ja töiden pariin. Onnistuneella kotoutumista edistävällä vertaistoiminnalla voidaan vähentää niitä kotoutumista hidastavia vaikutuksia, joita epämuodolliseen vertaistukeen saattaa liittyä. Vertaistoiminta on tärkeä väylä oikean tiedon antamiseen, sillä saatu tieto viedään usein eteenpäin muille kotoutujille. Vertaistoiminnan ryhmät ovat usein myös niitä paikkoja, joissa muualta kuullun tiedon oikeellisuus tarkistetaan, jonka jälkeen tietoa jaetaan jälleen eteenpäin. Selvitykseen haastateltujen maahan muuttaneiden mukaan ohjattu vertaistuki onkin nähty niin tärkeänä, että jokaiselle maahan muuttaneelle toivottiin velvollisuutta osallistua kotoutumisvaiheen aikana johonkin kotoutumista edistävään vertaistuen ryhmään.
Miten kotoutumista edistävää vertaistoimintaa tulisi kehittää epämuodollisesta vertaistuesta saatavien tietojen perusteella?
”Maahan muuttaneet pitävät muodollisen vertaistuen ryhmiä hyödyllisinä toimintoina, jotka täydentävät merkittävästi julkisia palveluita.”
”Muodollisen vertaistuen toteutuminen edellyttää sitä, että maahan muuttaneet saavat tietoa tarjolla olevista toimintamahdollisuuksista.”
Toiminnasta tiedottaminen on tärkeää. Selvityksessä tuli esiin, kuinka ainakin kotokoulutus on se paikka, jossa merkittävät epämuodolliset verkostot solmitaan ja jonne toimijoiden tulisi aktiivisemmin jalkautua. Näin tavoitettaisiin myös kotoutumisen alkuvaiheessa olevat maahan muuttaneet. Missä, milloin ja kenelle vertaisryhmiä järjestetään? Tämän tiedon tulee olla selkeästi ilmaistu ja helposti löydettävissä.
Selvityksessä esiin nousivat erityisesti kolme ryhmää, joille kotoutumista edistävää vertaistukea tulisi ensisijaisesti kohdentaa:
1) avioliiton tai perheen yhdistämisen kautta Suomeen tulleet naiset, jotka saattavat jäädä virallisten kotoutumistoimien ulkopuolelle
2) luku- ja kirjoitustaidottomat maahan muuttaneet, jotka ovat täysin suullisen ja usein myös omakielisen informaation varassa
3) henkilöt, joilla on kriisiytynyt elämäntilanne ja selvästi epäluottamusta sekä lähtömaataan, mutta osalla myös Suomea ja sen palveluita kohtaan.
Kaikkien maahan muuttaneiden keskuudessa tuen tarve korostuu kotoutumisen eri vaiheissa: ennen maahan muuttoa, ennen ja jälkeen oleskeluluvan, kotoutumiskoulutuksen yhteydessä, työhön ja koulutukseen ohjautumisen vaiheessa sekä elämän yllättävissä käänteissä; erilaisissa kriisivaiheissa ja vanhuudessa. Tukea kaivataan erityisesti vapaa-aikaan, perhepalveluihin, päivähoitoon, kouluikäisten lasten kasvatukseen ja murrosikään, asumiseen, työhön ja opiskeluun, palvelujärjestelmään, ikääntymiseen sekä yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyen. Esimerkiksi murrosiän käsittelyä vertaisryhmissä pidettiin hyvin tärkeänä. Myös työllistyminen korostui selvityksessä, sillä useat maahan muuttaneet kokevat, etteivät he saa työllistymiseen lainkaan tukea. Puutteellisiksi koetut palvelut näkyvät myös niin, etteivät kotoutujat osaa jakaa aiheesta tietoa epävirallisissa sosiaalisissa verkostoissaan.
Jotkin aiheet kaipaavat yksityisyyttä, jota vertaisryhmätoiminta ei voi tarjota. Parisuhteessa tapahtuva väkivalta näyttäytyy aiheena, josta ei ole helppoa puhua vertaisryhmässä. Aiheen käsittely yleisellä tasolla lisää tietoa ja voi edistää sitä, että osallistuja ottaa aiheen puheeksi muussa yhteydessä. Käsiteltäessä esimerkiksi yksilön oikeutta koskemattomuuteen, onkin tärkeää tarjota osallistujille mahdollisuus myös yksityisempään aiheen käsittelyyn yksilövertaistuen ja muiden palveluiden kautta.
Kotoutumisen parissa tapahtuva epämuodollinen ja ohjattu vertaistuki ovat keskenään kytköksissä. Parhaimmillaan vertaisryhmä on turvallinen paikka kokemusten vaihtamiseen ja muualta kuultujen tietojen tarkistamiseen. Järjestetystä toiminnasta hyötyy osallistujia laajempi ryhmä, sillä saatua tietoa viedään eteenpäin omissa verkostoissa. Toisaalta vertaistoiminnan ryhmiin löydetään usein juuri henkilökohtaisista verkostoista saatavan tiedon avulla.
Vertaistoiminnan suunnittelija,
Heli Tikkanen
Suomen Pakolaisapu