Blogikirjoitus: Vertaistoiminta korona-aikana ja sen jälkeen

Mitä lähes puolitoista vuotta kestänyt pandemia-aika on opettanut vertaistoimijoille? Toukokuun VeTo-aamukahveilla työntekijät 30:stä eri organisaatiosta kokoontuivat yhteen pohtimaan reilun vuoden aikana kerääntyneitä oppeja ja miettimään, miten toiminta jatkuu ensi syksynä. Poikkeusaika on vaatinut luovuutta vertaistoiminnan järjestäjiltä. Toiminta, joka perustuu usein juuri kohtaamiseen ja samassa tilassa keskustelevien ihmisten ryhmävoimaan, on täytynyt järjestää uudella tavalla. Millä tavoilla eri toimijat ovat tavoittaneet ihmisiä tänä poikkeavana aikana?

Varmaksi voidaan sanoa, että vertaistoiminnan kentällä on tapahtunut paljon. Eri ikäiset ja -taustaiset vapaaehtoiset ovat kouluttautuneet etätoiminnan osaajiksi. Organisaatioiden tarjoama asiakaspalvelu on siirtynyt verkkoon ja niihin palveluihin, joita ihmiset jo käyttävät. Joskus paras väline kohderyhmän tavoittamisessa on ollut lopulta perinteinen puhelu tai ulkona tapahtuva toiminta. Isot valtakunnalliset toimijat ovat voineet seurata alueellisia suosituksia ja järjestää toimintaa tilanteen mukaan joko verkossa tai etänä. Osallistujien toiveita kartoittamalla verkossa tapahtuvaa toimintaa on voitu tarjota ensisijaisesti heille, jotka sitä halusivat.

Muuttuneeseen toimintaan on sisältynyt paljon haasteita. Ohjaajien vuorovaikutus- ja digitaidot ovat vaikuttaneet etäryhmien onnistumiseen. Usein juuri haavoittuvimpien toiminnassa mukana olleiden tavoittaminen on ollut vaikeaa. Turvaverkoston puute on iso tekijä, ja esimerkiksi iäkkäillä vieraskielisillä ei ole aina omaista, joka voisi ladata tarvittavan sovelluksen toimintaan osallistumiseksi. Omakielisten vertaisohjaajien tarjoama tiedollinen ja henkinen tuki onkin ollut pandemian ajan isossa roolissa, ja esimerkiksi mielenterveyden tukipuhelimien toiminta on mahdollistunut vapaaehtoisvoimin.

Pandemian aikana myös yhteistyö on muuttanut muotoaan. Kirjastot ovat tarjonneet fyysisten huoneiden sijaan virtuaaliset tilat ryhmien kokoontumista varten. Tällöin ryhmien ohjaajat ovat voineet keskittyä ohjaamiseen ja sisältöihin teknisten tekijöiden sijaan. Reilun vuoden aikana on opittu, että etätapahtumien kohdalla on hyvä suosia tervettä harkintaa. Verkossa järjestetty elokuvailta ei enää vuoden etä-elämän jälkeen houkuta. Varsinkaan, jos ulkona on kaunis ilma. Hyvä onkin ollut harkita, mitkä ovat ne tärkeät tapahtumat ja kohtaamiset ja panostaa niihin.

Miltä eri organisaatioiden toiminta sitten näyttää tulevaisuudessa? Koulutuksia ja webinaareja järjestetään varmasti jatkossakin etänä valtakunnallisuuden edistämiseksi. Käyttöön jäävät myös keskustelualustat verkossa sekä onnistuneet verkkoryhmätoimintamallit. Toimintaa saatetaan järjestää sekä kasvokkain että verkossa, jotta ihmiset voivat valita itselleen sopivimman vaihtoehdon.

VeTo-aamukahvien lopuksi pyydettiin kuvaamaan yhdellä sanalla, mihin VeTo-verkostolaisten työ tulee erityisesti ensi syksynä keskittymään. Eniten aiotaan panostaa yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamiseen sekä yksinäisyyden ehkäisemiseen. Lisäksi listalla olivat uupumusoireet ja pitkittynyt stressi, sosiaalisuus ja toimintakyky, viestintä ja tavoitettavuus, läsnäolo ja kohtaaminen, digituki toimistolla ja suomen kielen puhuminen, lähitapahtumat sekä haavoittuvimpien osallistaminen.

Blogin kirjoittaja on vertaistoiminnan suunnittelija ja tiimivastaava ja koordinoi VeTo-verkostoa. Jos kiinnostuit kotoutumista edistävän vertaistoiminnasta ja sen kehittämisestä, ota yhteyttä: HELI.TIKKANEN@PAKOLAISAPU.FI.

Toukokuun VeTo-aamukahvien sisällön järjestivät Suomen Pakolaisavun koordinoimana JADE-toimintakeskus, Luetaan yhdessä -verkosto, Mieli ry ja Suomi-Syyria Ystävyysseura ry.