Vertaisohjaajan tehtävä on tukea muita ihmisiä omaa kokemustaan, faktatietoa ja avoimia kysymyksiä hyödyntäen. Vertaisohjaaja ei ole ammattilainen, mutta hänen pitää toimia ammattimaisesti ja noudattaa eettisiä ohjeita. Eri ihmiset hyötyvät erilaisesta tuesta, mikä asettaa ohjaajille monenlaisia vaatimuksia. Ohjaaja voi kehittää toimintaansa eri rooleissa, kun hän on valmis tutustumaan itseensä ja alkaa tiedostaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Suomen Pakolaisapu aloitti maahanmuuttaneiden kotoutumista tukevan vertaistoiminnan kehittämisen 20 vuotta sitten. Julkaisemme tämän juhlavuoden aikana useamman kirjoituksen vertaistoiminnan eri näkökulmista. Tässä tekstissä käsittelen vertaisohjaajan roolia yleisellä tasolla, avaan roolia määrittävää vastuuta, kuvaan tarkemmin yleisimpiä rooleja suhteessa ryhmäläisten tarpeisiin ja lopuksi pohdin vielä suomenkielisen ohjaajaparin roolia.
Vertaisohjaaja ei ole ystävä
Ystävyys ja ystävällisyys ovat kaksi eri asiaa. Ystävät viettävät vapaa-aikaansa yhdessä ja kyläilevät toistensa luona. Ystävät jakavat henkilökohtaiset puhelinnumeronsa toisilleen. Ystävät kertovat toisilleen salaisuuksia. Jos vertaisohjaaja olisi ryhmäläisten ystävä, tulisi hänen tehdä näitä kaikkia asioita tasapuolisuuden nimissä, joka ikisen ryhmäläisen kanssa. Jäisikö kaiken tämän jälkeen ollenkaan aikaa tapaamisiin valmistautumiselle tai varsinaiselle ohjaamiselle? Tulisiko kukaan tapaamisiin, jos ohjaaja antaisi tarvittavan tuen tapaamisten ulkopuolella? Kuinka ohjaaja voisi olla varma, että kaikki ryhmäläiset ovat saaneet tasapuolisesti häneltä tukea?
Turvallisempaa on siis, että vertaisohjaajan ja ryhmäläisten välinen suhde on vain ystävällisyystasolla ryhmäkauden ajan. Kun ryhmäkausi on päättynyt ja ohjaaminen loppunut, voivat ohjaaja ja ryhmäläiset olla halutessaan läheisemmissä väleissä. Ohjaajan roolin rajoituksista kannattaa puhua ryhmäläisille ennaltaehkäisevästi heti ryhmäkauden alussa, jotta vältytään ikäviltä tilanteilta. Odotukset ohjaajaa kohtaan voivat olla välillä hyvinkin epärealistisia.
Usein kotoutumista tukevien vertaisryhmien ohjaajia kutsutaan osallistujien koteihin, koska se on yksi tapa osoittaa arvostusta ohjaajalle. Monet kokevat kutsusta kieltäytymisen erittäin vaikeaksi. Yksi kokenut vertaisohjaaja kertoi, että vierailupyyntöjä saadessaan hän pahoittelee kohteliaasti ja kertoo viettävänsä vähäisen vapaa-aikansa aina perheensä kanssa. Itse muistan vierittäneeni kieltäytymiseni syyt organisaationi sääntöjen niskaan. Olen antanut kaikille kouluttamillemme vertaisohjaajille luvan syyttää minua ja meidän tiukkoja sääntöjämme, jos heidän on muuten vaikeaa kieltäytyä kutsusta.
Pienemmillä paikkakunnilla voi usein olla tilanne, jossa melkein kaikki maahanmuuttaneet tuntevat toisensa ennestään ja ovat jonkin tason ystäviä. Tällöin ohjaajan on hyvä painottaa tutuille ryhmäläisille, että tapaamisten aikana hän on ohjaajan roolissa, ei se tuttu ystävä. Yleisesti ottaen suosittelemme, ettei kukaan ohjaisi ryhmiä, joissa osa osallistujista on tuttuja. Ymmärrämme toki, ettei tämä aina ole mahdollista isoimmillakaan paikkakunnilla, esimerkiksi pienten kieliryhmien kohdalla. Vaikka ohjaaja itse osaisi erottaa ohjaajan ja ystävän roolit, osallistujat eivät välttämättä osaa. Se voi luoda kitkaa ryhmään. Onneksi nykyään etäyhteyksienkin avulla voi järjestää vertaisryhmiä, jolloin ohjaaja voi olla ulkopaikkakuntalainen ja osallistujille tuntematon. Etäryhmän ohjaajalle omaan rooliin liittyvien rajoitusten tekeminen saattaa olla helpompaa, koska kanssakäyminen ryhmäläisten kanssa on usein hieman jäykempää.
Vertaisohjaaja on vastuussa useille tahoille
Vertaistoiminta on tavoitteellista muutostyötä. Toiminnalla pyritään vahvistamaan osallistujien itseluottamusta ja sosiaalisia verkostoja sekä yhteiskuntatietoja ja -taitoja. Näiden yhteisvaikutuksena osallistujat usein aktivoituvat ja alkavat toimia vahvemmin uudessa elinympäristössään. Vertaisohjaajan rooliin maahanmuuttaneiden tukijana liittyy siis osavastuu yksilöiden muutoksen suunnasta. Eettisiä ohjeita ja menettelysääntöjä rikkova ohjaaja voi pahimmillaan eristää osallistujat muusta väestöstä ja tehdä heistä ohjaajasta riippuvaisia.
Vertaisohjaaja on yksilöiden kautta vastuussa myös eri yhteisöille. Ohjaajan jakama ajantasainen faktatieto leviää usein osallistujien kautta heidän omiin yhteisöihinsä, ja sitä kautta vertaistoiminnalla voidaan vaikuttaa koko yhteisön osaamiseen ja asenteisiin. Välillisesti tämä vaikutus voi näkyä koko suomalaisen yhteiskunnan tasolla väestöryhmien välisissä suhteissa.
Korona-aikaan monissa vertaisryhmissä on jouduttu tekemään muutoksia ryhmäsuunnitelmiin. Vertaisohjaajien on pitänyt nopeasti omaksua tapaamisten poikkeusjärjestelyt tai etäohjaaminen videoyhteyksien avulla. Lisäksi osallistujien elämäntilanteet ja mielialat ovat poikkeusoloissa muuttuneet niin paljon, että avoimen keskustelun määrää on pitänyt lisätä. Muutama ohjaaja on kokenut pientä ristipainetta rahoittajalle luvattujen tavoitteiden ja osallistujien muuttuneiden tarpeiden välillä.
Vertaisohjaaja on vastuussa myös omalle organisaatiolleen ja mahdolliselle toiminnan rahoittajalle. Näiden kahden osapuolen myötä arviointi ja raportointi ovat tärkeä osa vertaisohjaajan tehtäviä. Joskus rahoittajalle luvatut asiat ja vertaistoiminnan osallistujien tarpeet eivät kohtaa. Tällöin korostuu vertaisohjaajan vastuu tuoda asia ilmi organisaatiolle, joka voi puolestaan olla yhteydessä rahoittajaan toiminnan muutoksista.
Vertaisohjaaja johtaa, opettaa, rohkaisee, sovittelee, arvioi…
Ryhmätilanteissa ohjaaja kohtaa erilaisia ihmisiä, joita kaikkia yhdistää jonkinasteinen vertaisuus ja yhteinen iso tavoite. Yhdistävistä tekijöistä huolimatta jokaisella on omat lähtökohtansa, vuorovaikutustapansa ja toiveensa – sekä ryhmää että ohjaajaa kohtaan. Tähän kaikkeen yhdistyy vielä ryhmädynamiikka eli juuri tässä ryhmässä mukana olevien henkilöiden keskinäinen kemia ja ryhmäläisten itse omaksumat roolit muihin ryhmäläisiin nähden. Vertaisohjaajan tehtävänä on pitää paletti kasassa ja pyrkiä huomioimaan jokainen yksilöllisesti ja tilannekohtaisesti. Ohjaaja joutuu hieman kameleonttimaisesti aistimaan tunnelmaa ja muuntautumaan tilanteeseen sopivaan rooliin. Jotkut roolit ovat ohjaajalle luontaisempia kuin toiset, mutta kaikkia niitä voi kehittää harjoittelemalla.
Ensimmäisissä tapaamisissa ja yllättävissä tilanteissa vertaisohjaaja on selkeästi johtaja. Hän luo turvallista ilmapiiriä ja joutuu tekemään välillä nopeita päätöksiä. Opettaessaan ohjaajan pitää kiinnittää erityistä huomiota jakamansa tiedon luotettavuuteen ja ajantasaisuuteen sekä tietysti vastuulliseen vuorovaikutukseen: hän tarkistaa, ovatko osallistujat ymmärtäneet tiedot. Mitä paremmin ohjaaja tuntee ryhmäläiset ja heidän osaamisensa lähtötason, sitä paremmin hän pystyy mukauttamaan opetusta osallistujille sopivaksi. Mukautus koskee esimerkiksi asioiden yksityiskohtaisuutta ja etenemisnopeutta. Jotkut ryhmäläiset kaipaavat erityisesti rohkaisua. Välillä vertaisohjaaja joutuu olemaan tarkkana, ettei hän rohkaise ryhmäläistä asiassa, johon hänen resurssinsa eivät vielä riitä.
Erimielisyyksien sovittelijana toimiminen on usein haastavaa, mutta se palkitsee. Ei ole harvinaista, että hyvin hoidetut konfliktit jopa lisäävät turvallista ilmapiiriä ryhmässä. Arvioijana ohjaaja toimii koko ajan: kuinka moni osallistuja tulee paikalle, syntyykö aiheesta keskustelua, tukevatko ryhmäläiset toisiaan, miten hyvin ohjaaja itse on toiminut ja saavutettiinko tavoitteet. Toki arvioijan rooli korostuu ryhmäkauden lopussa, kun kaikki arviointitieto kootaan yhteen ja se analysoidaan. Rinnalla kulkeminen on puolestaan henkistä läsnäoloa ja osallistujien tahtiin mukautumista. Tämän roolin tarve korostuu erityisesti niissä ryhmissä, joissa osallistujien elämäntilanne on haastava.
Omalla kohdallani ehkä haastavin rooli on ollut rajojen asettaja. Kuinka rajata aikuista ihmistä kohteliaasti? Olen huomannut, että tilanteiden ennakointi auttaa. Kun sanon jo ennakkoon, että joudun valitettavasti välillä katkaisemaan puheenvuoroja, jotta kaikki pääsevät ääneen, osallistujat ymmärtävät asian paremmin. Usein myös aidon ystävällinen ja lempeä hymy auttaa näissä tilanteissa. Välillä keskeytän, mutta samalla kiitän aktiivisuudesta. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä roolina haluan mainita vaikuttamisen. Suoraan ryhmäläisiin vaikuttamisen lisäksi vertaisohjaaja voi vaikuttaa yhteiskunnallisella tasolla. Jos hän huomaa ryhmän osallistujien törmäävän jatkuvasti johonkin epäkohtaan, voi hän yhdessä organisaationsa kanssa pyrkiä vaikuttamaan epäkohdan korjaamiseksi mielipidekirjoituksella tai vaikka tapaamalla poliitikkoja.
Suomenkielinen ohjaajapari on hyvä lisä
Suomen Pakolaisapu suosittelee kotoutumista tukeviin vertaisryhmiin kahden ohjaajan mallia. Kotoutumisen itse kokeneen vertaisohjaajan rinnalla on hyvä olla Suomessa koulunsa käynyt ohjaajapari. Parhaassa tapauksessa he osallistuvat molemmat kaikkiin ryhmän vaiheisiin: mahdollisiin osallistujien etukäteis- ja jälkihaastatteluihin, tapaamisten suunnitteluun, ryhmän ohjaamiseen ja arviointiin. Ohjaajapari jakaa vastuun tasaisesti, ja he toimivat myös vertaistukena toisilleen. Kahdet aivot, silmät, korvat ja suut ovat paremmat kuin yhdet. Jos ohjaajat ovat keskenään erityyppisiä, he voivat täydentää toisiaan ja osaamisiaan.
Suomenkielisessä ryhmässä suomenkielisen ohjaajan rooli on suhteellisen selkeä. Mutta mitä suomenkielinen ohjaaja tekee vieraskielisessä, esimerkiksi arabiankielisessä, ryhmässä? Kiteytetysti hänen tehtävänsä on tuoda keskusteluun suomalaista näkökulmaa ja antaa osallistujille kokemus helposti lähestyttävästä paikallisesta, jolta voi kysyä mitä vain.
Meneekö teidän koko perhe todella yhdessä alasti saunaan?
Jäitkö oikeasti isänä lapsen kanssa kotiin?
Miksi kukaan ei halua istua minun viereeni bussissa?
Valitettavan usein suomenkielinen ohjaaja on ensimmäinen turvallinen suomalainen, jonka maahanmuuttanut on oppinut lähemmin tuntemaan.
Kaikki minun ohjaamani vertaisryhmät, yhtä lukuun ottamatta, ovat olleet vieraskielisiä: yksi kiinan-, yksi darin- ja useampi arabiankielinen. Urani alkuvaiheessa tein paljon virheitä. Haalin kaiken vastuun suunnittelusta ja suuren osan ohjauksesta itselleni. Vertaisohjaajaparini oli suurelta osin vain tulkin roolissa. Onneksi heräsin tilanteeseen ja ymmärsin jakaa tapaamisten käsikirjoituksista suoraan osioita vertaisohjaajaparini vastuulle. Tämä säästää myös huomattavasti aikaa, kun kaikkea ei tarvitse tulkata. Välillä oloni ryhmässä on tyhmä: en ymmärrä ollenkaan, mistä puhutaan, kunnes vertaisohjaaja tulkkaa minulle keskustelun pääpointit tai suoraan minulle esitetyt kysymykset tarkasti. Tätä hetkellistä ulkopuolisuuden tunnetta suomenkielisen ohjaajan täytyy pystyä sietämään. Onneksi ryhmäläisten hymyt ja naurut ottavat aina porukkaan takaisin mukaan.
Pakolaisapu tukee vertaisohjaajia rooleissaan
Vertaistoimintaa tuntemattomalle lukijalle kaikki tämä voi kuulostaa ahdistavan vaativalta: kaikki vastuu ja lukuisat eri ohjaajan roolit. Haluan kuitenkin lopuksi todeta, että vaikka vertaisryhmien ohjaaminen on välillä haastavaa, antaa se myös harvinaisen paljon. Osallistujissa ja heidän elämäntilanteissaan tapahtuva positiivinen muutos ja heidän aktivoitumisensa tuntuvat sydämessä asti.
Suomen Pakolaisapu järjestää tänä vuonna kuusi vertaisohjaajakoulutusta, joihin osallistumalla ohjaajat saavat perusvalmiudet vertaistoiminnan ohjaamiseen. Vertaisohjaajan roolit ovat yksi tärkeä osa koulutustamme. Pakolaisapu tukee ohjaajien kehittymistä myös neljä kertaa vuodessa järjestettävien vertaisohjaajien kahvien sekä vuosittaisen jatkokoulutuksen avulla.
Jos sinulla heräsi kysymyksiä aiheesta tai toivoisit esimerkiksi asiantuntijapuheenvuoroa tilaisuuteesi kotoutumista edistävästä vertaistoiminnasta, ota yhteyttä: petri.komulainen(at)pakolaisapu.fi.
