Blogikirjoitus: Esteettömyys vertaistoiminnassa

Suomenkielisenä, liikuntakykyisenä, työssä käyvänä ja hyvät sosiaaliset verkostot omaavana ihmisenä minulla on harvoin haasteita päästä mukaan mihinkään minua kiinnostavaan ja koskettavaan tilaan tai toimintaan. Kaksi vuotta sitten, murrettuani nilkkani, liikuin useita viikkoja kyynärsauvojen avulla. Vasta silloin panin merkille, että työpaikkani toimistorakennuksen ovet ovat niin painavat, että minun oli vaikea päästä taloon sisään. Työssäni vertaistoiminnan suunnittelijana olen keskittynyt maahan muuttaneiden yhdenvertaisuuden edistämiseen. Fyysisistä tilaratkaisuista johtuvat haasteet koskettavat oman työni hyödynsaajaryhmää siinä missä esimerkiksi kielenkin kaltaiset tekijät. Asian huomaaminen vaati tilannetta, jossa este muuttui todelliseksi itselleni.

Yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien takaamiseen tähdättäessä puhutaan usein esteettömyydestä. Esteettömyys tuntuu helposti isolta, vaikeasti hahmotettavalta ja uuvuttavalta aiheelta. Olinkin erittäin innoissani, kun Pakolaisavun koordinoiman VeTo-verkoston lokakuun aamukahvien aiheena oli esteettömän vertaistoiminnan järjestäminen, ja pääsimme keskustelemaan toimintojen esteettömyyden edistämisestä yhdessä eri organisaatioiden työntekijöiden kanssa.

Esteettömyyden edistämisessä keskitytään usein fyysisiin tilaratkaisuihin ja huomioidaan esimerkiksi se, etteivät portaat palvele kaikkia. Saavutettavuuden toteutumiseen taas liittyvät tiedon, verkkosivujen, palveluiden ja asenteiden kaltaiset tekijät. Myös esteettömyyttä on kuitenkin mahdollista ajatella fyysisiä tekijöitä laajemmin. Verkostotapaamisessamme työskentely perustui Helsingin kaupungin ikääntyvien palveluita kehittäessä luotuun esteettömyyden viisijakoon: fyysiseen, kognitiiviseen, sosiaaliseen, hengelliseen ja kulttuuriseen. Käytän nyt tätä jakoa ja verkostotapaamisessa käytyä keskustelua miettiessäni, miten olen edistänyt esteettömyyttä omassa työssäni.

Fyysinen esteettömyys

Fyysistä esteettömyyttä pohdittaessa korostuvat tiloihin ja sijaintiin liittyvät kysymykset. Minkälaisilla kulkuvälineillä paikalle pääsee? Onko sijainti käytännöllinen tavoitellun hyödynsaajaryhmän näkökulmasta? Järjestimme yhdessä vertaisryhmän NNKY:n kanssa vuonna 2019. Ryhmään oli tarkoitus tavoittaa sekä Suomessa syntyneitä että maahan muuttaneita murrosikäisten lasten äitejä. Ensimmäisellä kierroksella opimme, että kokoontumispaikka Etu-Töölössä ei keskeisestä sijainnistaan huolimatta ollut toimiva ratkaisu tavoittelemallemme hyödynsaajaryhmälle. Ryhmästä kiinnostuneiden asuinpaikat huomioiden siirsimme ryhmän Pasilan asukastaloon Itä-Pasilaan, joka osoittautui heti huomattavasti paremmaksi kokoontumispaikaksi. Ryhmä ei siis toteutunut ennen kaikille toimivaa sijaintia.

Joitakin vuosia sitten työskentelin Pakolaisavun vapaaehtoistoiminnan puolella ja koordinoin Puhutaan-ryhmiä, joissa suomenkieliset vapaaehtoiset opettavat suomea keskustellen maahan muuttaneille kielen oppijoille. Toinen ryhmistä kokoontui Kontulan ostoskeskuksessa, joka oli maantieteellisesti hyvä sijainti. Verkon karttapalvelut eivät kuitenkaan osanneet sijoittaa toimintatilaa oikein, ja ostoskeskuksen labyrinttimaisen rakenteen takia etsin itsekin tapaamispaikkaa ensimmäisellä kerralla lähes 20 minuuttia. Lopulta löysin paikalle vasta opastetusti. Paikan löytäminen oli ilmeinen este myös monille ryhmään haluaville. Ratkaisimme tilanteen ilmoittamalla karttapalveluiden puutteesta tilojen omistajalle, jolloin tämä ongelma korjattiin. Teimme ostoskeskuksesta piirretyn kartan, jossa valokuvien avulla näytettiin selkeästi oikea ovi, josta tiloihin pääsee. Tämän lisäksi alaovella oli vielä opastekylttejä. Vasta tilojen löytyminen mahdollisti toimintaan osallistumisen.

Molemmat kuvaamani tilanteet tapahtuivat Helsingissä, jossa julkinen liikenne on kattava ja toimiva. VeTo-verkoston jäsenorganisaatioiden ratkaisuja esteettömyyteen pienemmillä paikkakunnilla, joissa ei ole julkisia liikennevälineitä, ovat järjestetyt kimppakyydit, jos etäisyys ei mahdollista kävelyä tai pyörällä liikkumista. Pakolaisavun toimisto sijaitsee Helsingissä, mikä asettaa eriarvoiseen asemaan muualla Suomessa asuvat toiminnan hyödynsaajat. Olemme pyrkineet tasapainottamaan tilannetta maksamalla matkakuluja koulutuksiin muualta Suomesta saapuville sekä järjestämällä etäosallistumisen aina kun mahdollista.

Korona-aikana niin Pakolaisavun kuin useiden muidenkin organisaatioiden toiminnoissa on havaittu, että etäyhteyksillä kokoontuvat ryhmät tavoittavat niitä osallistujia, joiden on esimerkiksi lasten takia vaikea poistua kotoa tai niitä, joilla ei välttämättä ole aikaa ja mahdollisuutta vertaisryhmään matkustamiseen tavallisen arjen keskellä. Osalle taas verkossa tapahtuvaa toimintaa on vaikea lähestyä. Moni VeTo-verkoston jäsenorganisaatio on myös löytänyt hyväksi käytännöksi hybridiryhmät, joissa toimintaan voi osallistua sekä etänä että paikan päällä. Voit lukea lisää vertaisryhmän järjestämisestä videoyhteydellä täältä.

Kognitiivinen esteettömyys:

Kognitiivista esteettömyyttä edistäessä huomio kiinnittyy selkeään kieleen, helppolukuisiin fontteihin ja tietojen johdonmukaiseen esittämiseen. Tämä on tärkeää sekä ryhmästä tiedottaessa että sitä ohjatessa. Itselleni tärkein tuki selkeän kielen hallitsemiseksi on kollegoiden tarjoama apu. Luetutan erityistä selkeyttä vaativat tekstit työkavereillani ja kysyn, voisiko niitä edelleen selventää. Myös kouluttautuminen edistää selkeän kielen hallitsemista ja Pakolaisapu tarjoaakin vuosittain kaikille hyödynsaajille avointa selkeän kielen koulutusta.

Ohjatessa taas panostan vastuulliseen vuorovaikutukseen, eli tarkistan, ovatko ryhmäläiset ymmärtäneet sanomani oikein sekä sen, olenko ymmärtänyt heidän sanomansa oikein. Pakolaisavulla on pitkän ajan kokemus monikielisistä ryhmistä, ja useimmissa järjestämistämme ryhmissä puhutaan suomen lisäksi jotakin muuta, usein ryhmäläisten äidinkieltä. Tämän mahdollistavat koulutetut monikieliset ohjaajat, jotka voivat tulkata keskustelun ydinasiat tarvittavalle kielelle ja ohjata itse suoraan osallistujien äidinkielellä. Johdonmukaisuuteen kuuluu myös se, että ryhmä kokoontuu aina viikoittain samassa paikassa. Mahdollisista poikkeuksista tiedotetaan useaan otteeseen. Kognitiivisen esteettömyyden huomioimista tukee, jos osalla henkilökunnasta on eri äidinkieli, kuin esimerkiksi työkielenä käytettävä suomi. Tällöin kielelliset esteet tulevat huomatuiksi paremmin suunnitteluvaiheessa.

Sosiaalinen esteettömyys:

Sosiaalisella esteettömyydellä tarkoitetaan muun muassa syrjimättömyyttä ja tervetulleen olon luomista. Vertaistoiminnassa ohjaajalla on tässä suuri rooli. Omassa työssäni tämä on yksinkertaisimmillaan tarkoittanut sitä, että ohjaajana olen pyrkinyt huomioimaan erityisesti ne osallistujat, jotka aluksi tuntuvat hiljaisilta ja ujoilta sekä kannustanut niitä, joille vertaisryhmään osallistuminen on ollut kynnyksen takana. Erään erityisen haastavan aiheen ja ryhmäkerran jälkeen päätin lähettää jokaiselle ryhmäläiselle personoidun viestin, jossa kiitin heitä siihenastisesta ryhmäkaudesta ja siitä, mitä he olivat omalla persoonallaan tuoneet ryhmään. Yksi yksinkertainen sosiaalista esteettömyyttä edistävä viime vuosikymmenen aikana tapahtunut muutos on ollut se, ettei toiminnan osallistujan tarvitse määritellä sukupuoltaan, jollei hän niin halua.

Omaan laatikkoon:

Syrjimättömyyttä harjoitellaan myös Pakolaisavun vertaisohjaajakoulutuksissa. Mietimme ennalta haastavia tilanteita ja sitä, miten toimimme henkilön kanssa, joka ajattelee tärkeiksi koetuista asioista täysin eri tavalla kuin ohjaaja itse. Työkaluksi tarjoamme aktiivisen kuuntelemisen, erilaisten näkökulmien tarjoamisen ja puolueettoman keskustelun ohjauksen. Kuitenkin niin, ettei ketään ryhmän jäsentä tai muuta henkilöä tai ihmisryhmää vastaan ryhmän keskusteluissa hyökätä.

Hengellinen esteettömyys:

Hengellisen esteettömyyden toteutumiseksi on lähdettävä siitä, että kaikki vakaumukset ovat keskenään samanarvoisia. Tämä on myös pelisääntö, josta on tärkeää keskustella yhdessä ryhmäläisten kanssa. Eri uskontokuntiin kuuluvien ja uskontokuntiin kuulumattomien arvot ovat yhtä tärkeitä. Kaikki Pakolaisavun kouluttamat vertaisohjaajat sitoutuvat poliittiseen ja uskonnolliseen sitoutumattomuuteen ohjaustyössään. Lisäksi ohjeistamme kotoutumista edistäviä vertaisryhmiä rajaamaan uskonnon ja politiikan kaltaiset teemat keskustelun ulkopuolelle, elleivät ne ole varsinaisia aiheita. Kokemuksemme mukaan ne saattavat vallata keskustelua liiaksi ja estää varsinaisiin tavoitteisiin pyrkimistä. Ohjaajan onkin osattava rajata keskustelua riittävästi. Oma kokemukseni on, ettei keskustelun rajaaminen ole helppoa, enkä ole siinä aina onnistunut. Rajaamista ovat kuitenkin helpottaneet selkeät tavoitteet. Keskustelun siirtyessä sivupoluille olen voinut muistuttaa ryhmäläisiä siitä, miksi olemme kokoontuneet.

Hengellistä esteettömyyttä suunniteltaessa tulee myös miettiä, miten osallistujien arvomaailma ja hengellisyys huomioidaan ja vaikeuttaako toimintaan osallistuminen oman uskonnon toteuttamista. Esimerkiksi jouluaaton kaltaiset uskonnolliset juhlat ovat monissa työpaikoissa virallisia vapaapäiviä, eikä vertaistoimintaakaan järjestetä, ellei sille ole erityistä tarvetta. On yhdenvertaista huomioida, miten kaikkien osallistujien uskontojen juhlapyhät asettuvat toimintakaudelle. Tiedon juhlapyhistä ja niihin liittyvistä toiveista saa usein osallistujilta itseltään. Lisäksi Fokus ry ylläpitää eri uskontojen juhlakalenteria osoitteessa: https://juhlakalenteri.fi/.

Kulttuurinen esteettömyys:

Kulttuurisen esteettömyyden kohdalla mietintä kohdistuu siihen, minkälaisia kulttuuritaustoja osallistujilla on. Usein osallistujien lähtömaan kulttuuri saattaa olla minulle itselleni täysin vieras. Olen oppinut, että tiedon puutetta ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä osallistujat ovat yksilöitä ja heillä on omat tapansa tulkita ja toteuttaa omaa kulttuuriaan ja niistä voi oppia ihmisiä kohtaamalla ja kuuntelemalla.

Yksi yleisimmistä eroista kotoutumisen kentällä on kuitenkin jako yhteisöllisiin ja moninaisiin kulttuureihin. Yhteisöllisistä kulttuureista kotoisin olevat henkilöt saattavat kaivata erillistä kannustusta omien mielipiteiden suoraan ilmaisuun. Voi olla tärkeää osoittaa käytännön tilanteissa, että voimakkaastikin eriävät mielipiteet saavat olla osa vertaisryhmän turvallista keskustelua. Joskus voi olla tärkeää huomioida se, että ikä ja sukupuoli voivat vaikuttaa monin tavoin siihen, kenen seurassa koetaan mukavaksi kertoa omia näkemyksiään.

Esteettömyyden edistäminen saattaa tuntua uuvuttavalta projektilta, joka ei ole koskaan valmis. Pohdinnan jälkeen ajattelenkin esteettömyyttä ennemmin työotteena, jossa olen valmis huomioimaan erilaisia näkökulmia ja oppimaan uutta. Näin toimintaa kehitetään muutenkin parempaan suuntaan.

Kulttuurisesta esteettömyydestä puhuttaessa eräs VeTo-verkoston jäsenorganisaatio kuvasi omaa toimintaansa näin: ”Pyrimme kuuntelemaan asiakkaitamme hyvin herkällä korvalla, emmekä tee oletuksia”. Tässä onkin varmasti joustavin ja toimivin työkalu moninaisen ja esteettömän toiminnan järjestämiseksi kaikilla esteettömyyden osa-alueilla. Rakenteelliset esteet huomataan usein vasta silloin, kun kuullaan heitä, joille esteet ovat todellisia.

Entä se toimistorakennuksemme painava ovi? Puhuin kokemuksestani yleisissä keskusteluissa, mutta asia unohtui muiden työkiireiden lomassa, enkä vienyt havaintoani eteenpäin asiaan vaikuttaville tahoille. Vasta tätä tekstiä kirjoittaessani soitin kiinteistöön ja vein sillä pienellä teolla asiaa omalta osaltani eteenpäin. Puhelu oli erittäin mukava, kiinteistön huoltopalvelut kiittivät soitostani ja lupasivat edistää asiaa. Ajattelen, että omalle työlleen ja toiminnalleen voi olla armollinen ja vaatia silti pieniä parannuksia itseltään ja muilta. Ne ovat lopulta meidän kaikkien hyödyksi.

Kirjoituksessa käytetty viisijako pohjautuu opinnäytetyöhän: Ikääntyvät maahanmuuttajat palvelukeskuksen asiakkaina, Marja Säikkä 2018, YAMK-opinnäytetyö (http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018123022924)

Blogin kirjoittaja on vertaistoiminnan suunnittelija ja tiimivastaava ja koordinoi VeTo-verkostoa. Jos kiinnostuit kotoutumista edistävän vertaistoiminnasta ja sen kehittämisestä, ota yhteyttä: heli.tikkanen@pakolaisapu.fi.