Toimintamuodon valinta: ryhmä- vai yksilötoimintaa?
On tärkeää tiedostaa, millaiselle toiminnalle on tarvetta, kun olet aloittamassa vertaistoimintaa. Vertaistoiminnan suunnitteleminen, ohjaaminen ja arvioiminen vaihtelee toiminnan muodosta riippuen.
Selvitä ensin, minkälaista tukea osallistujat ilmaisevat tarvitsevansa: hyötyvätkö he enemmän ryhmä- vai yksilötoiminnasta?
Yksilötoiminnan etuna on ryhmätoimintaa kohdistetumpi tuki. Ryhmätoiminnan vahvuutena on taas vertaistuen monensuuntaisuus; osallistujat huomaavat, etteivät he ole haasteensa kanssa yksin. Toisaalta toisten tukeminen voi lisätä tunnetta oman elämän hallinnasta.
Toinen olennainen asia on määrittää, miltä pohjalta toiminnassa määritellään vertaisuus. Onko yhdistävänä tekijänä yhteinen kieli, ikä, tai joku muu tekijä? Miten huolehdit siitä, että kaikki osallistujat täyttävät asettamasi vertaisuuden kriteerit? Aiotko esimerkiksi suorittaa alkuhaastatteluja osallistujille? Kuka näistä vastaa käytännössä?
Etenkin ryhmätoimintaa suunnitellessasi on tärkeää myös selvittää, minkälaisia asioita ryhmässä pääasiassa käsitellään. Jos ryhmän painopiste on herkkäluonteisten, luottamusta vaativien asioiden käsittelyssä, suljettu ryhmä voi olla sopivin. Esimerkiksi ryhmät miehille, jotka ovat käyttäneet väkivaltaa perhettään kohtaan voivat toimia paremmin silloin, kun osallistujamäärä on rajattu (ns. suljettu tai täydentyvä ryhmä). Sen sijaan tietopainotteiset, kotoutumista edistävät ryhmät voivat olla myös avoimia ryhmiä.
Mieti seuraavaksi, minkä tyyppinen toiminta vastaa parhaiten osallistujien tarpeisiin. Tarvitsevatko osallistujat tilaa keskustelulle vai tuleeko tapaamisten olla toiminnallisempia?
Jos suunnittelet toimintaa esimerkiksi perhettään odottaville afgaanimiehille, keskinäinen tuki ja vuorovaikutus ovat keskeisessä asemassa. Tällöin vertaistuki ja keskustelu voivat olla etusijalla. Perheväkivallasta toipuville nuorille tai mielenterveyskuntoutujille toiminnalliset tai kulttuuripainotteiset vertaistoiminnan muodot voivat puolestaan olla sopivampia.